Hei olen Eija!

Anteeksi kuka?

Niin, aamulla sen sain kuulla.
Ei äiti. Ei enää Ailakaan. Vaan Eija.
Kukas niin sitten sanoo?
- No Valtteri!

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas

Korkeasaaressa

Mikä oiskaan ihanempaa viettää sunnuntaita kuin vierailla Korkeasaaressa.

Monen monta tuntia katseltiin eläimiä. Ja välillä syötiin eväitä.

Kiitos hyvälle seuralle!


Viikonloppuna ei olla juurikaan kotona oltu, koko ajan miltei vaan menossa.
Eilen oli tarkoitus viettää päivä Lintsillä. Valtteri ei kuitenkaan halunnut mihinkään vempeleeseen; ei kiinnostanut autot ei junat niin kuin yleensä. Tyydyttiin sitten vaan katselemaan laitteita ja narunvedosta saatuun keltaiseen rättisitikkaan. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Auton nokka suuntasi sen jälkeen Porvooseen. Käytiin Seireenissä syömässä.
Niin nam!
Ruuan sulattelu vaatikin uusia ulottuvuuksia, joten lähdettiin käymään Kotkan meripäivillä.
Pikaisia vierailuja Porvoossa ja Kotkassa, mutta silti mukavan erilainen päivä.

Ei enää

Näille meillä ei ole enää käyttöä. Tutit jäi kaappiin juhannuksen aikaan ja nokkamukit hieman sen jälkeen. Aluksi tutteja taidettiin hieman kaipailla, mutta hyvin pärjättiin ilmankin.
Pari päivää sitten oli Valtteri nähnyt nuo tutit astiakaapissa ja toivonut kuulemma saavansa sellaisen suuhunsa. Iskä oli onneksi pysynyt kovana eikä ollut heltynyt.

Tänään nuo viimeisetkin tutit jouti sitten roskiin.
Nokkamukit laitoin odottamaan seuraavaa käyttäjää.