Lauantaiaamu

Tällaisiä aamuja ei ole useita. Niitä, jolloin olen yksin hereillä ja saan olla omissa oloissani miesteni vielä jatkaessa uniaan. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin suunnittelen ja mietin asioita...
ja haaveilen.
Joulukuulle siirrytään jo ensi viikolla ja pyhänä ajatuksena olisi saada edes jotain pientä tehtyä itsekin joululahjoiksi. En ole mitään tietenkään vielä aloittanut, annan katsos kaiken kasaantua lyhyelle aikavälille ja tuskailen sitten ne muutamat päivät. Hyvä idea eikö totta!
Vaikka itse olen iän puolesta siirtynyt jo neljännelle vuosikymmenelle, mua on pyydetty kirjoittamaan joulupukille. Olenhan ikuinen lapsi :)
Viime aikoina olen kyllä useamman euron sijoittanut jo itseeni. Niin, sen voi huomata vaatekaapistani tai kenkähyllystä.

Mutta jos jotain olisi ihan pakko toivoa, niin
ehkä jotain täältä

tai
uusia paloja Nomination-koruuni...



tai olisihan se hienoa juoda aamukahvia näistä
jo kauan ihailemistani Pentikin Vanilja-sarjan kahvikupeista




(Ärrimurri! Olin tämän postauksen kirjoittanut jo kertaalleen ja se katosi :(
Voi miksi olenkaan näin tumpeloinen tämän tietokoneen kanssa...)

Siilejä siellä ja siilejä täällä

Ihana siilipipo saapui eilen.

Kiitos Hannalle!

Paluu arkeen

Tällä viikolla palattiin jälleen normielämään. Vanhemmat suuntasivat töihin ja Valtteri päivähoitoon. Maanantaiaamuna Valtteri hymyili iloisena, kun näki Aila-tädin.

Tiesi varmasti viimeistään siinä vaiheessa mihin äiti taas pitkästä aikaa vei.
Alkuviikko onkin ollut aikamoista liitoa. Maanantaina käytiin Valtterin kummitädin luona ja saatiin Floridan tuliaisia. Voi mitä suloisuuksia Valtteri taas saikaan! Ne vaatteet oli ihania ♥

Tänään sain jotain omaakin aikaiseksi. Kävin nimittäin liittymässä Motivuksen jäseneksi ja latasin kymmenen jumppakertaa. Vihdoinkin. On ollut kyllä pitkään työnalla ja nyt kun olin työasioissa keskustassa, hoidin tämän myös samalla. Kunpa tuo lapsenvahti nyt vain olisi joskus kotona, niin pääsisin tuota korttia vielä käyttämäänkin.

Tunnetusti olen aikamoinen suunnistaja.
Sellainen suunnistaja, joka ei ikinä tunnu pääsevän perille, vaikka miten olisi kartta ja vaikka miten olisi reitti neuvottu. Tällä kertaa ei ollut karttaa eikä kukaan ollut reittiä neuvonut. Lähdin matkaan sillä meiningillä, että kyllähän minä perille pääsen :)
Taustatietona kerrottakoon: mulla on jonkinlainen rakkaussuhde Ellokseen. Sellainen rakkaussuhde, että välillä vaan on pakko saada tilata sieltä jotain. Niin oli käynyt tässä vähän aikaa sitten. Ellos ei vaan ole jostain syystä Itella-ystävällinen, vaan käyttää Valintataloja ja Siwoja noiden pakettien jakelupaikkana. Olin tilausta tehdessä vaihtanut oletushakupaikan Valintatalosta Siwaan. Vain siksi, kun se nyt vain tuntui muka paremmalta vaihtoehdolta. (Loppujen lopuksi en kyllä osaa sanoa miksi näin tein...)
Paketti me haettiin autolla, mutta tänään me Valtterin kanssa käytiin siis viemässä palautuspaketti Siwaan takaisin. Kulkureitiksi otin hienolla asenteella tuosta tiestä varmaan oikealle -suunnan. Meinasi jossain vaiheessa epätoivo iskeä, kun ei näkynytkään sitä tuttua tietä tulevan vastaan. Tuntui, että pyörimme ympyrää. Ihmettelin kyllä miten me oikealle tielle loppujen lopuksi päästiin, ja se Siwakin sitten löytyi. Takaisin käveltiin varmoja, niitä tutumpia teitä pitkin.
Matkalla näin sen Valintatalonkin.
Olisi ehkä vaan pitänyt sittenkin jättää se vaihtamatta.
Olisi ollut paljon lähempänäkin ;)

Sairastelua, edelleen sairastelua

Tämän viikon meillä on ollut SE possuflunssa, meidän perheen iskällä. Valtteri on ollut normi flunssan kourissa ja minä olen tehnyt parhaani ja hoitanut perheen miehiä.

Oikeastaan koko syksyn Valtterilla on ollut enemmän tai vähemmän nuhaa. Voisi sanoa, että kiitos päivähoidon aloituksen. Pöpöt tarttuu helposti ja näköjään Valtteri saa niistä jokaisen. Siltä ainakin tuntuu, ollaan nimittäin aika monet kerrat oltu poissa hoidosta sairastelun vuoksi.
Tällä hetkellä Valtterin nenä vuotaa ja kova yskä vaivaa.
Onneksi kuumetta ei ole.

Öisin olen herännyt pojan yskäkohtauksiin. Helpotuksekseni unet kuitenkin ovat jatkuneet yskimisen jälkeen. Ja pienellä on vielä silmätulehduskin. Lasten päivystyksessä ollaan tässä useamman kerran vierailtu tutkittavana, tuttu paikka jo. Ja mun työnantaja varmasti kiittää poissaoloista. Tälläkin viikolla oon maanantaina ollut töissä ja huomenna olisi mahdollisesti tämän viikon toinen työpäivä. Mutta eipä näille sairasteluille mitään voi.

Vaikka Valtteri sairasteleekin, kyllä hänessä kuitenkin virtaa riittää. Hänen kanssaan täytyy leikkiä legoilla, lukea, soittaa soittopeliä, ajella autoilla ja varsinkin keksiä kaikkea kivaa.

Kyllä, sohvallekin osataan nykyään itse kiivetä.
Ja hienosti sieltä tullaan peruuttaen itse alaskin.

Silmät

Hui!

Nyt ne tuli!

Parisen viikkoa sitten kävin ihkaensimmäisillä Meandi-vaatekutsuilla. Olin etukäteen katsonut netistä ettei siellä oikein mitään ostettavaa ole, joten läksin kutsuille aikalailla vain tutkimusmielessä.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
Esittelijä huumasi ja sekoitti mun pään täysin. Mitä useamman vaatteen hän esitteli, sitä useamman halusin meille; tuo! ja tuo! tuokin!

Tänään meille kotiutui kuitenkin

ja

Jäi sitä jotain ensi kertaankin.
Niitä omia kutsuja odotellessa...

Isänpäivä

Vuosi sitten vietimme meidän perheen iskän ensimmäistä isänpäivää. Valtteri oli silloin muutaman kuukauden ja yhdessä silloin parhaamme mukaan väsättiin iskälle hieno kortti.
Tänä vuonna Valtteri oli tehnytkin kortin hoidossa. Kortti oli ensimmäinen työ minkä meidän pieni toi hoidosta kotiin.




Tänään alkaa jälleen kerran mun ja Valtterin kaksinolo. Iskä lähtee taas työreissulle ja palailee sitten vasta loppuviikosta. Pyh ja pah. Miten ja milloin näihin työreissuihin oikein tottuu?! Vai tottuukokaan koskaan...

Tästä se alkaa

Ensin tarttui keskustasta mukaani

Sitten postiluukusta kolahti


Lisää vaan joulun tunnelmaa ja makuja meille,
kiitos!