Rauhaisaa joulunaikaa

Me siirrymme takavasemmalle ja näin pääsemme joulunviettoon.

Rauhaisaa joulunaikaa ja syökää hyvin!

Miltä näyttää?

Niin odotettu lauantai! Niin äiti kuin kikkurapäinen poikakin pääsi hiustohtorille elikkäs parturiin.

Ensin oli Valtterin vuoro.


Mistäs me lähdettiin?
- Ihanimmillaan tilanne oli tämä

Ja niin urakka aloitettiin: koira-aiheinen viitta päälle ja Aku Ankkaa eteen.

Hyvin menee

Pikkusen taisi jännittääkin...

Mutta valmista tuli!

Kaikilla meni hiukan totutellessa ison pojan tukkaan. Valtteri itsekin kävi sitä ensimmäisinä päivinä katsomassa peilistä. Joo-o, lyhyt se on!
Ei enää vauvakiharoita.

Talvipuuhia

Pitkä viikonloppu hurahti hetkessä. Valtterin kanssa oltiin reippaita ja ulkoiltiin joka päivä useampi tunti. Laskettiin mäkeä ja Valtteri teki lumitöitä. Olihan se Valtterilla tuo mäenlasku huippua, kun äiti laittoi pojan mäen päältä matkaan ja juoksi pojan perässä alas. Sitten olikin miltei joka kerta poika pulkassa ylämäessä. Ei tarvittu mitään jumppia ei!

Joulukorttiurakan olen saanut aluilleen. Jäi tunnetusti viimetinkaan koko joulukorttiprojekti, joten ystävämme saavat pitkästä aikaa tyytyä minun tekeleisiin. Eilen orjuutin Valtterin iskänkin liimaushommiin, tänä iltana taitaa hänellä olla sama kohtalo :)

Tuosta Valtterin joululahjalistasta piti sanomani. Se ei oikeesti ollut tarkoitettu kenellekään muulle kuin tuolle Valtterin iskälle, jolla muisti on hyvä, mutta valitettavasti niin äärettömän lyhyt. Kun tuo listakin on täällä, niin täytyy varmaan täällä myös mainita, että listan jutut on kaikki "varattuja".
Joulupukin pikkutontuilta on tuollaista postia tullut viime päivinä.
Postia, joista minä olen ollut ihan sanaton, kun ei listan tarkoitus ollut tuo varaaminen.
Hassuja sellaiset tontut ;)

Joulukuun ensimmäinen luukku on avattu!

Nyt se joulun odotus on ihan virallisesti aloitettu!
Meillä avattiin joulukalenterin luukku vasta illalla, kun Valtterin kanssa kotiuduttiin. Jännää Tonttu Toljanteria katsottiin sen jälkeen hyvin tarkkana, parhaalta paikalta.

Tänään oli muuten Valtterin päiväkodissa valokuvaus. Saa nähdä millaiset otokset tänä vuonna tuli. Olivat kuulemma lupailleet kuvien ehtivän koteihin jouluksi. Toivotaan niin.

Töissä keskusteltiin tänään(kin) joulusta. Pääosin kyllä joululahjoista; niiden hankkimisesta ja toivomisesta. Vaikkei tässä nyt mitään hätää vielä ole, silti kävi pieni stressinpoikanen mielessä, kun kuuli yhden jos toisen työkaverin ostaneen jo kaikki lahjat. Nyt jo?!?! Jotkut näköjään vaan ovat kokemuksesta viisastuneet...

Rakas joulupukki

"Olen ollut erittäin kiltti, ja toivoisin lahjaksi

Brion junaradan

Reino-tossut kokoa 26

Yöpuvun kokoa 104cm

Talvisiin peuhuihin Stigan

myös kirjat ja palapelit ois myös kivoja."

t. Valtteri 2v2kk

Ollaanhan me täällä!

Täällähän me!

Ihanat talvisäät ovat saapuneet tänne eteläänkin. Ihanaa ja ihanaa, aina sitä vähän pitää purnata kun on liian kylmä.
Sanasuoni on ollut viime aikoina hyvinkin tukossa eikä se nytkään mitenkään auki ole;
ei pulputa ei.

Viikonloppuna käytiin Valtterin kanssa ELMA-messuilla katsomassa metsäkoneita, eläimiä ja saatiinhan me maistiaisiakin siinä messumeiningin lomassa.



Myös kotiseutuikävää käytiin helpottamassa


Nyt ei sitten naureta!
Nähtiinhän me nimittäin Matti Eskokin! Karismaattinen iskelmälaulaja Matti Esko.
Ja mä oikeesti tykkään hänen Rekkamies -kappaleesta!!


***

Joulu on ottanut meidän perheessä ensiaskeleensa. Punaista väriä.
Sekä kynttilöitä ja joulutorttuja osa I.

Hyvää Isänpäivää!

Perjantaina olisi Valtterin hoidossa tarjottu aamulla lasten isille isänpäiväkahvit. Valtterin iskä ei töiden takia päässyt paikalle, mutta iskä sai kuitenkin hienon kalakortin.


Valtteri itse selitti, miten hän oli laittanut siihen liimaa ja sitten "näin" töpäten sormellaan kalan päälle. Aika liikuttavaa.
Ja hienosti oli kirjekuoreenkin piirretty eri väreillä.

Tänään otetaan ihan iisisti ja käydään ravintelissa syömässä isänpäivän kunniaksi.
Huomenna on taas paluu arkeen.

Kohti talvea

Ankea harmaus vain jatkuu, mutta ajatukset on jo kovasti valkeassa ja varsinkin lumisessa talvessa. Syitähän on monia: ihanat paksut talvivaatteet pursuavat kaapeista tahtoen jo käyttöön, Valtterin talvipipot ja -hanskat on puhtaina korissa odottamassa ja onhan huomenna jo marraskuun ensimmäinen. Eikä pidä unohtaa kellojen siirtämistä tunnilla taaksepäin. Meidän perheen rytmiä tuo kellojen siirtäminen hiukan sotki, joten ensi viikko meneekin sitten totutellessa pimeyteen ja pimeyteen ja taas pimeyteen.
Sanoinko jo, että pimeyteen...?

Vielä tänään voitiin pukeutua näin



Talvi tuo toivottavasti tullessaan jotain mukavaa.
Siitä tai niistä jossain vaiheessa myöhemmin :)

Metsäretkellä

Viikonloppuna oltiin sukuloimassa ja tuli ulkoiltua normaalia enemmän. Valtteri pääsi iskän ja pikkuserkkujen kanssa metsäretkellekin.

(muutama kuva heidän retkeltään.)

Ja kun ei koko ajan jaksa niin...
välillä oli näköjään istahdettava polulle.

Se lemppareista lempparein

Synttärilahjoista taisi olla yksi ainoa paketti olla jotain muuta kuin autoihin liittyvää. Automies rakastaa autoja, mutta tämä lahja oli kyllä ylitse muiden.

Rummut!

Asu ei nyt oo rumpalille edukseen. Juuri herätty päikkäreiltä ja mummola oli täynnä ihmisiä ja lahjoja ja hetihän sitä oli päästävä niin kakun kuin lahjojenkin kimppuun...

OSALLISTU

Lastenvaateralli arpoo

Äänestys/arvonta

Juhlapäivä

Vuosi sitten sitä oli niin liikuttunut. Meidän pieni vauva täytti vuoden ja haikeudella muistelin silloin niitä hetkiä, kun saimme pienen ihmeemme.

Tänään liikutuin jälleen. Meidän vauhtipoika on jo 2 vuotta, se meidän pieni vauva.

Koko aamun touhusin miltei taukoamatta. Siivosin, leivoin vielä muffinsit ja koristelin kakun. Ensimmäiset vieraat saapuivat ennen kahta.

Lapsia oli kylässä useampi ja kyllä sitä vauhtia vaan riitti. Huh! Pojat antoi autoille ja mopoille kyytiä ja hiki tuli jo pelkästä katselemisestakin.

Valtteri sai paljon lahjoja. Autothan ne mieluisimmat tietenkin olivat. Niin ja piirustustaulu, johon iskä sai niitä autoja vieraiden lähdettyä piirrellä sitten miltei taukoamatta.

Päivänsankari ei nukkunut päiväunia, joten sammui yöunille hyvissä ajoin.

Mä en oo koskaan

No kyllähän minäkin, jos kerran muutkin...

Mä en oo koskaan

* ratsastanut hevosella
* omistanut vedenkeitintä
* tykännyt jazz-musiikista
* syönyt kiinalaista ruokaa puikoilla
* käynyt Rovaniemellä

Kotiinpäin

Kotiinpäin tallustellessa ei Valtteri halunnut edes hetkeksi pysähtyä paikalleen.

Edes kuvan ajaksi.
Hassu äiti.
Ei kai nyt kukaan sateeseen jää seisomaan, ellei ole ihan pakko. Ellei ole jotain mielenkiintoista, jota tutkiskella.
Nyt ei ollut.

Äidin vauva

Vajaat kaksi viikkoa ja Valtteri täyttää 2 vuotta.
Niin iso poika, vaikkakin niin pieni.
Ensi viikolla on 2-vuotisneuvola, jolloin saadaan uusia mittoja, mutta arvioisin pituudeksi jotain 95cm paikkeilla.
Joo-o, tuleva koripalloilija, äidin suvun miesten mittaan kasvamassa.
Valtteri haluaa itsekin olla vielä vauva: tulee äidin syliin pienelle mytylle ja sanoo "Vauuu-va", jolloin äidin on halittava ja siliteltävä poikaa kuin pientä vauvaa. Ja kun kysyn Valtterilta oletko äidin vauva, saan vastaukseksi "Joo".

Niin vauva!

(kuvat ovat siis lähiaikoina otettuja ja Valtterilla päällä 98cm potkupuku)

Ja tästä jutustahan poika isompana varmasti kiittää. Hei kiitti äiti, kun laitoit just noi kuvat kaikkien katseltavaksi :)

Iltapuuhaa metrisen kanssa

Meillä oli tarkoitus puuhastella pojan kanssa jo viikonloppuna, mutta olikin paljon kaikkea muuta ettei ehditty.

Valtterin iskä lähti taas työreissulle. Niille seuduille mekin oltais voitu lähteä; Pohjanmaalle ;)

Mutta me jäätiin reippaina naisina ja poikina kotiin. Saatiin jotain valmistakin aikaan. Kutsukortit metrisen syntymäpäiville. Äidin tekemistä tylsistä teksteistä ei otettu kuvaa, mutta Valtterin hienoista taideteoksista kyllä!



Näihin taideteoksiin lainattiin äidin kyniä. Omat kynät ovat vielä hankkimatta. Huutohan siitä arvatenkin tuli, kun kynät laitettiin takasin kaappiin.
Ja miten hyvä muisti tuolla pojalla onkaan: muisti vielä aamullakin mihin laatikkoon äiti oli illalla kynät laittanut. Siellä laatikolla jo oltiin, kun äidin silmät vähäkin vältti.

Muista viikonlopun meiningeistä. Mukavimmat olivat kyllä ensimmäiset omat meandi-kutsut. Vieraita ei ollut montaa, mutta pitkään me viihdyttiin vaatteiden parissa. Ihaniahan ne jälleen oli, livenä ihanempia kuin kuvissa. Jos oisin tyytynyt katselemaan vaatteita vain netistä, en olisi tilannut varmaankaan mitään. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun näin ne kaikki livenä ja sain rauhassa hypistellä. Joo. Tulossa on siis paitaa, pipoa, sukkaa, paitaa ja pipoa; vähän Valtterille ja jotain myös äidille.

****
Kutsutkortit ovat muuten lähteneet vihdoinkin matkaan. Sen vuoksi uskalsin jo tämän postauksen laittaa näkyviin.

Hei olen Eija!

Anteeksi kuka?

Niin, aamulla sen sain kuulla.
Ei äiti. Ei enää Ailakaan. Vaan Eija.
Kukas niin sitten sanoo?
- No Valtteri!

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas

Korkeasaaressa

Mikä oiskaan ihanempaa viettää sunnuntaita kuin vierailla Korkeasaaressa.

Monen monta tuntia katseltiin eläimiä. Ja välillä syötiin eväitä.

Kiitos hyvälle seuralle!


Viikonloppuna ei olla juurikaan kotona oltu, koko ajan miltei vaan menossa.
Eilen oli tarkoitus viettää päivä Lintsillä. Valtteri ei kuitenkaan halunnut mihinkään vempeleeseen; ei kiinnostanut autot ei junat niin kuin yleensä. Tyydyttiin sitten vaan katselemaan laitteita ja narunvedosta saatuun keltaiseen rättisitikkaan. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Auton nokka suuntasi sen jälkeen Porvooseen. Käytiin Seireenissä syömässä.
Niin nam!
Ruuan sulattelu vaatikin uusia ulottuvuuksia, joten lähdettiin käymään Kotkan meripäivillä.
Pikaisia vierailuja Porvoossa ja Kotkassa, mutta silti mukavan erilainen päivä.

Ei enää

Näille meillä ei ole enää käyttöä. Tutit jäi kaappiin juhannuksen aikaan ja nokkamukit hieman sen jälkeen. Aluksi tutteja taidettiin hieman kaipailla, mutta hyvin pärjättiin ilmankin.
Pari päivää sitten oli Valtteri nähnyt nuo tutit astiakaapissa ja toivonut kuulemma saavansa sellaisen suuhunsa. Iskä oli onneksi pysynyt kovana eikä ollut heltynyt.

Tänään nuo viimeisetkin tutit jouti sitten roskiin.
Nokkamukit laitoin odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Meidän kesää

Meidän perhe ei tänä kesänä kauheesti yhdessä lomaile. Syystä että olen muutama kuukausi sitten vaihtanut työpaikkaa eikä niitä lomapäiviä ole lainkaan. Inhaa. Mutta ollaan me silti asioita hieman järjestellen lomailtu viikko yhdessä ja hieman sitten reissailtu sen puitteissa.

mm.

Tukholmassa
..maassa ja merellä..

Automies henkeen ja vereen lukee aamulla
ensimmäsenä autokirjaansa hyvin keskittyneesti.

Pallomeressä ensimmäistä kertaa.

Hymypoika joi vettä pullosta kuin miehet konsanaan.

Hangossa
..maassa ja merellä..

Ja huomenna menenkin sitten töihin. Innostukseni on ihan käsinkosketeltavaa.