Ankea harmaus vain jatkuu, mutta ajatukset on jo kovasti valkeassa ja varsinkin lumisessa talvessa. Syitähän on monia: ihanat paksut talvivaatteet pursuavat kaapeista tahtoen jo käyttöön, Valtterin talvipipot ja -hanskat on puhtaina korissa odottamassa ja onhan huomenna jo marraskuun ensimmäinen. Eikä pidä unohtaa kellojen siirtämistä tunnilla taaksepäin. Meidän perheen rytmiä tuo kellojen siirtäminen hiukan sotki, joten ensi viikko meneekin sitten totutellessa pimeyteen ja pimeyteen ja taas pimeyteen.
Sanoinko jo, että pimeyteen...?
Sanoinko jo, että pimeyteen...?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti