Ennen kuin minusta tuli äiti...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Tähän runoon oon törmännyt useasti ja se kertoo kyllä kaiken. Ja joka kerta tätä lukiessani en voi olla liikuttumatta.

Valtteri 1v

Vuosi sitten eleltiin jänniä hetkiä. Synnytys oli alkanut ja odottelin jännittyneenä mitä on tulossa. Tähän aikaan aamusta muistan miten puudutus alkoi loppumaan ja aloin jälleen tuntemaan kipua supistusten tullessa. Kärvistelin aika kauan ennen kuin painoin kelloa. Hui, miten sitä muistaakaan kaiken niin elävästi. Ihan kuin se olisi ollut eilinen.

Mutta tänään on juhlan paikka.
Se pieni pötkäle, joka tuli maailmaan 25.9.2008 klo 13.39
täyttää tänään 1 vuotta ♥

Autot on in

Kuulemma ihan selvästi iskän poika :)

Edistysaskeleita

Iskä oli ostanut Valtterille jo kesän alussa Brion taaperokärryn.
Kärryn uusi omistaja oli arvatenkin iskällä kokoamisapuna.

Silloin tuo kärry ei kiinnostanut kävelemisen merkeissä. Jossain vaiheessa kärry oli kylläkin Valtterin "lepovaunu" :)


Nyt sitten päivähoidossa Valtterille oli laitettu ulkona jokin kärry (?) eteen, jota jätkä oli kuulemma pihan poikki kuljettanut ihan urakalla. Tuon kuultuamme mekin innoissamme siirrettiin kotiin tultuamme taaperokärry eteiseen hyvälle kulkuväylälle... ja poikahan innoissaan otti kärrystä tukea ja lähti liikkeelle!

"Äiti ja isä, se on menoa nyt!"

Sairastupaterveisiä

Me vanhemmat sairasteltiin ensin. Nyt on sitten tuon pienen pojan vuoro. Ihkaensimmäinen sairastelu; korvatulehdus :( Hienosti antoi lääkäritädin tutkia. Jopa sinne kipeään korvaan antoi katsoa ilman itkuja. Lääkärikin kehui miten reipas tapaus tuo onkaan.

Virtaa Valtterista sairastelusta huolimatta löytyy. Jaksaa siis pitää äidin koko ajan valppaana. Milloin jätkä konttaa telkkaria taputtelemaan, milloin poika löytää tiensä johtojen luo. Kyllähän tuo näyttää tietävän, ettei telkkariin kosketa, eikä kyllä niihin johtoihinkaan. Kikattelee ja nauraa heti kun kielletään ja silti vaaan jatkaa.


Yksi muuttolaatikko tuolla keittiön nurkassa vielä olisi. Senkin kimpussa tuo jätkä käy väliajoin. Aivan kuin yrittäisi äidille vihjailla, että täällä ois edelleen joku tällänen ihme laatikko täynnä tavaraa...

Uudenlainen arki

Valtterin iskä palasi lomalta tänään töihin ja se tiesi suuri muutoksia elämässämme. Valtteri nimittäin aloitti päivähoidon ryhmiksessä.

Hienosti jätkä jäi aamulla Ulla-tädin hoiviin ja hyvinkin tyytyväinen lapsi me sitten haettiin töiden jälkeen kotiin. Autoon kun päästiin, tuli pieneltä itku; taisi sillä olla mukava päivä eikä oisi halunnut lähteä kotiin.

Rankka päivä taisi kuitenkin olla.
Kylvyn ja iltapalan jälkeen Valtteri nukahti hyvinkin nopeasti.

Elossa

Kyllä täällä elossa ollaan.
Uudessa kodissa.
Vähitellen ollaan saatu koti laitettua, uutta pöytää vielä odotellaan. Tällä viikolla pöydän pitäisi tulla maahan; saapi nähdä miten paljon noihin liikkeiden lupauksiin on taas uskominen. Sentään pöydän kaverit, tuolit, ovat jo meillä.

Palailen uusien kuulumisten, ja mahdollisten kuvien kanssa kunhan tulee valmista.