Kotiinpäin

Kotiinpäin tallustellessa ei Valtteri halunnut edes hetkeksi pysähtyä paikalleen.

Edes kuvan ajaksi.
Hassu äiti.
Ei kai nyt kukaan sateeseen jää seisomaan, ellei ole ihan pakko. Ellei ole jotain mielenkiintoista, jota tutkiskella.
Nyt ei ollut.

Äidin vauva

Vajaat kaksi viikkoa ja Valtteri täyttää 2 vuotta.
Niin iso poika, vaikkakin niin pieni.
Ensi viikolla on 2-vuotisneuvola, jolloin saadaan uusia mittoja, mutta arvioisin pituudeksi jotain 95cm paikkeilla.
Joo-o, tuleva koripalloilija, äidin suvun miesten mittaan kasvamassa.
Valtteri haluaa itsekin olla vielä vauva: tulee äidin syliin pienelle mytylle ja sanoo "Vauuu-va", jolloin äidin on halittava ja siliteltävä poikaa kuin pientä vauvaa. Ja kun kysyn Valtterilta oletko äidin vauva, saan vastaukseksi "Joo".

Niin vauva!

(kuvat ovat siis lähiaikoina otettuja ja Valtterilla päällä 98cm potkupuku)

Ja tästä jutustahan poika isompana varmasti kiittää. Hei kiitti äiti, kun laitoit just noi kuvat kaikkien katseltavaksi :)

Iltapuuhaa metrisen kanssa

Meillä oli tarkoitus puuhastella pojan kanssa jo viikonloppuna, mutta olikin paljon kaikkea muuta ettei ehditty.

Valtterin iskä lähti taas työreissulle. Niille seuduille mekin oltais voitu lähteä; Pohjanmaalle ;)

Mutta me jäätiin reippaina naisina ja poikina kotiin. Saatiin jotain valmistakin aikaan. Kutsukortit metrisen syntymäpäiville. Äidin tekemistä tylsistä teksteistä ei otettu kuvaa, mutta Valtterin hienoista taideteoksista kyllä!



Näihin taideteoksiin lainattiin äidin kyniä. Omat kynät ovat vielä hankkimatta. Huutohan siitä arvatenkin tuli, kun kynät laitettiin takasin kaappiin.
Ja miten hyvä muisti tuolla pojalla onkaan: muisti vielä aamullakin mihin laatikkoon äiti oli illalla kynät laittanut. Siellä laatikolla jo oltiin, kun äidin silmät vähäkin vältti.

Muista viikonlopun meiningeistä. Mukavimmat olivat kyllä ensimmäiset omat meandi-kutsut. Vieraita ei ollut montaa, mutta pitkään me viihdyttiin vaatteiden parissa. Ihaniahan ne jälleen oli, livenä ihanempia kuin kuvissa. Jos oisin tyytynyt katselemaan vaatteita vain netistä, en olisi tilannut varmaankaan mitään. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun näin ne kaikki livenä ja sain rauhassa hypistellä. Joo. Tulossa on siis paitaa, pipoa, sukkaa, paitaa ja pipoa; vähän Valtterille ja jotain myös äidille.

****
Kutsutkortit ovat muuten lähteneet vihdoinkin matkaan. Sen vuoksi uskalsin jo tämän postauksen laittaa näkyviin.

Hei olen Eija!

Anteeksi kuka?

Niin, aamulla sen sain kuulla.
Ei äiti. Ei enää Ailakaan. Vaan Eija.
Kukas niin sitten sanoo?
- No Valtteri!

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas

Korkeasaaressa

Mikä oiskaan ihanempaa viettää sunnuntaita kuin vierailla Korkeasaaressa.

Monen monta tuntia katseltiin eläimiä. Ja välillä syötiin eväitä.

Kiitos hyvälle seuralle!


Viikonloppuna ei olla juurikaan kotona oltu, koko ajan miltei vaan menossa.
Eilen oli tarkoitus viettää päivä Lintsillä. Valtteri ei kuitenkaan halunnut mihinkään vempeleeseen; ei kiinnostanut autot ei junat niin kuin yleensä. Tyydyttiin sitten vaan katselemaan laitteita ja narunvedosta saatuun keltaiseen rättisitikkaan. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Auton nokka suuntasi sen jälkeen Porvooseen. Käytiin Seireenissä syömässä.
Niin nam!
Ruuan sulattelu vaatikin uusia ulottuvuuksia, joten lähdettiin käymään Kotkan meripäivillä.
Pikaisia vierailuja Porvoossa ja Kotkassa, mutta silti mukavan erilainen päivä.

Ei enää

Näille meillä ei ole enää käyttöä. Tutit jäi kaappiin juhannuksen aikaan ja nokkamukit hieman sen jälkeen. Aluksi tutteja taidettiin hieman kaipailla, mutta hyvin pärjättiin ilmankin.
Pari päivää sitten oli Valtteri nähnyt nuo tutit astiakaapissa ja toivonut kuulemma saavansa sellaisen suuhunsa. Iskä oli onneksi pysynyt kovana eikä ollut heltynyt.

Tänään nuo viimeisetkin tutit jouti sitten roskiin.
Nokkamukit laitoin odottamaan seuraavaa käyttäjää.