6.7.2011

Pyöräilyä

Aluksi se oli melkeinpä vain yhtä jarruttamista. Ei puhettakaan mistään eteenpäinmenosta. Jarrua vaan! Tunnetusti allekirjoittaneen kärsivällisyys ei ole mitenkään mahdottoman pitkä, joten pyöräilyn ilojen opettaminen jäi isän tehtäväksi.

Yhtenä päivänä opittiin vähän, toisena hieman enemmän ja taas enemmän. Nyt päästään jo itse liikkeellekin. Eteenpäinohjausta kun vielä treenaillaan eikä mennä tien reunalta toiselle, niin kyllä me vielä saadaan Valtterista äidille pyörälenkkikaveri!




Ei kommentteja: