Aarteeni

Meidän kodista ei paljon väriä löydy; mustaa, valkoista, harmaata pääasiassa. Tykätään enemmän yksinkertaisesta ja modernista. 

Tämä aarre ei ole ihan yksinkertainen eikä kyllä modernikaan, mutta väri on just eikä melkein ;) Ehkä viikon verran tehdin tästä haaveilemaan, kun se paikallisella fb-kirppiksellä tuli vastaan. Ja pakkohan se oli ostaa, varsinkin kun noutomatkakaan ei ollut muutamaa kilometriä enempää. 

 

♥ Singer-pöytä ♥ 

Mä niin tykkään! Ja valkoiseksi maalattu! Vielä en oo osannut päättää mitä siihen päälle laitan. Makustellaan nyt asiaa ihan ajan kanssa.  Polkimelle on ainakin toistaiseksi päässyt virkkaamani kori :)

Äitienpäivän kakkua ja muuta

Olen äiti ja ylpeä siitä. Kun minusta tuli äiti, koko maailmani muuttui. Meille äitinä ja isänä oleminen merkitsee paljon. Siksi meillä on tapana juhlia niin isän- kuin äitienpäivää lahjoin ja kakuin. Niin nytkin.

En halunnut leipoa kermakakkua, viime aikoina meidän suosikkia on yleensäkin ollut juustokakut. Valinta oli vaikea, mutta kun tähän ohjeeseen törmäsin, valinta selvä: Cheesecake Brownie Bars. Reseptin löysin Suhmuran blogista.

Lähdin itse juoksulenkille ja ihana aviomieheni suostui leipomishommiin, kunhan vain olen auttamassa suklaan sulatuksessa. Ehdin lenkiltä takaisin juuri siinä vaiheessa, kun oli päällisen vuoro.

Uunissaoloajat olivat meillä pidemmät kuin ohjeessa, mutta eikös se yleensäkin vähän niin mene, ettei niitä ihan orjallisesti voikaan noudattaa mitä ohjeessa sanotaan.

Kakku oli meidän mielestä aika makeaa, joten hyvin riitti kahvin kanssa pienikin pala. Tehdään tätä varmasti toistekin. Nam!

 Äitienpäivälahjaksi sain Valtterilta pinkin kirjanmerkin. Ihana! Toisella puolella oli runo:

Äiti lohduttaa sadesäällä, 

äiti lohduttaa, kun olen 

huonolla päällä.

Äiti tietää miten auttaa voi,

äiti tietää mikä turvan toi.

Äiti tahtoo parasta lapselleen, harvoin mitään itselleen.

Mukavia lukuhetkiä äidille 

13.5.2012!

-Valtteri-

Mieheltäni sain lahjaksi kellon. Oli ihan itse sen valinnut ja valinta osui kyllä oikeaan. 

Tykkään!

Meidän äitienpäivä sujui mun veljien ja äidin seurassa ruokaillen ja muutenkin aikaa vietellen. Valtteri oli illalla muutaman tunnin vielä mumman luona ja olivat jopa leiponeet.
Mukava päivä aurinkoineen kaikkineen ♥

Mummoilua

Tammikuussa virkkaaminen vei voiton eikä sille ole kyllä tullut loppua. Monta yövuoroa siihen meni, mutta sain tehtyä maton valmiiksi. Ohjeet olivat helppolukuiset ja tällainen aloitteleva virkkaajakin selvisi. 

Ja siitä tuli hieno! 

Ja kun minä kerran niistä väreistä niin tykkään, niin matosta tuli, yllätys yllätys, musta :D 

Useampi korikin on valmistunut. Yksi kori lähti jopa maailmalle. Helsinkiin erään ihanan ystävän uutta kotia koristamaan. Meillä näitä omia aikaansaannoksia löytyy vessasta ja yläkerrasta. Muutama työ on vielä keskeneräisenä odottelemassa. Tiedä mitä tässä vielä keksii.

Virkkauksen haittapuolia?

 Ensinnäkin se keriminen vyyhteeltä keräksi. Huh mitä hommaa! Jossain vaiheessa mietin tuohon työhön jo apupojan palkkaamista, koska vyyhde oli niin solmussa ja piti pujottaa kudetta ensin tuosta ja sitten tuosta ja ja ja... 

Eikä tullut mieleenkään katkaista kudetta, ehei, siitä olisi tullut vain ylimääräinen pääteltävä =lisähomma. Toinen haitta oli kuivat kädet. Niin, perin kummallista. Joka kerta kun virkkasin mattoa, oli kädet erittäin kuivat (?!) Meni monta päivää, että rasvaaminen auttoi. Ja rasvaa piti laittaa joka päivä ja mielellään monta kertaa päivässä.
Kolmantena ehkä ei-niin-odotettava: virkkuukoukku. Taitohan se tämäkin on; sain nimittäin virkkuukoukun poikki. Kyllä, virkatessa virkkuukoukku meni keskeltä poikki. Liian paksua kudetta vai liian tehokkaat virkkuuotteet? Hehe, mene ja tiedä sitten. 

Mutta uusi koukku hankittiin enkä näiden haittapuolien takia aio virkkaamista tähän jättää. Uusi mattokin nimittäin kummittelee jo mielessä.

Taas täällä

Hupsis!

Ei tässä näköjään ihan aina ehdi blogijuttuihin syventymään.
Sitä kun tuntuu aina olevan niiiin kiire ;)
Helmikuu tuntuu ihan hurahtaneen ohi.
Niin oli Helsingin reissua, ystävänpäivää ♥, fysioterapeuttia, syntymäpäiviä; niitä iloisia nuorempien kakkukahveja ja sitten niitä vähemmän iloisempia "sä oot vanha!" -pahoitteluhetkiä.

Kevään ensimmäiset tulppaanit sain tällä viikolla. Kiitos niistä kuuluu aviomiehelleni, joka tosin yritti tuoda ne salaa kotiin, mutta totuudentorvi, herra 3-vuotias, kailotti heti suureen ääneen:
"ÄITI, isä toi sulle kukkia!":D
Harmi, että muistin ottaa kuvan niistä vasta tänään, tulppaanit kun näyttävät olevan parhaat päivänsä jo nähneet. Mutta ei anneta sen häiritä. Nautitaan niiden piristävästä keltaisesta väristä vielä hetki.

Pim Pamin arvonta!

Ihana Pim Pam arpoo vk-pipoja.
Osallistu :)

Uutta innostusta

En ole ikinä ollut mikään kädentaitoihminen. Silti jokin kumma saa mut aina kuitenkin kokeilemaan uusia juttuja. Milloin lastenvaatteita, milloin Tilda-juttuja ja milloin mitäkin.
Tällä kertaa halusin kokeilla miten matonkuteista tulee virkkaamalla hienoakin hienompi kori.
Paikallisesta askartelukaupasta löytyi helposti matonkudetta ja virkkuukoukun kävin vielä kotimatkalla hakemassa Prismasta.

Hieman oli kyllä naurussa pitelemistä, kun eilen tämän virkkoon aloitin. Ensimmäinen yksilö näytti enemmän mummon hatulta, kun korilta.

Onneksi kuva ei kerro kaikkea,
mutta purkuunhan se meni, en edes kudetta katkaissut.

Toinen kokeilu oli vino, vaikka mihin suuntaan ois käännellyt ja väännellyt. Taisin huomaamattani lisäillä hieman silmukoita, hups.


Kuvaa tästä ei salamalla saanut niin millään. Ollaan siksi ilman.

* * *

Periksi en vaan halunnut antaa, joten tänään aloitin korin jälleen, kolmannen kerran uudelleen. Ei siitä jostain syystä tullut samanlaista kuin ohjekuvassa, mutta kelpuutan silti. Onhan se kuitenkin mun ensimmäinen omatekemä.




Ohje löytyy Kangasaitan sivuilta.


Ja eikun uuden kimppuun.
Tiedä vaikka alottaisin pyöreän matonkin virkkaamisen...

2012

Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä.
Ovet on tehty avattavaksi,
tiet tallattavaksi,
elämä elettäväksi.
Jos erehdyt,
uskalla itkeä,
uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta,
äläkä pelkää pahinta,
niin saat mitä ansaitset.


Onnellista Uutta Vuotta Kaikille!

(kuva Ilkka.fi)