Vuosi vaihtuu

Niin meni joulu ja oli niin hyviä ruokia tarjolla, että jäivät muistoksi vyötärölle. Niin ihanaa!
Mutta nautitaan nyt vielä kuitenkin näistä vuoden 2009 viimeisistä tunneista ja katsellaan elämää vakavammin sitten ensi vuoden puolella.

♥ Vuosi mennyt jää tuo kohta eiliseen, hetkinä vaipuu se menneeseen. Osa muistoista kullataan sydämeen, osa heitetään lähimpään roskikseen. Tähän vuoteen uuteen ja alkavaan, en toivo itkua, pahaa, en suruakaan. Se olkoon lämmin ja läheinen, se olkoon vuosi tuo onnellinen.

Hyvää Uutta Vuotta 2010! ♥

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

Puuhastelua ennen joulua

Pipareiden tekoa pikkuapurin kanssa

Apulainen oli mukana myös siivoushommissa

Myös joulutorttuja on tehty. Ne ovat menneet jo ennen kuvaamista parempiin suihin. Valitettavasti.

Itse olen ahkerasti ollut myös joulupukin hommissa. Lahjoja on kovasti paketoitu.
Muutamat tuossa vielä odottavat paketointia.

Tänään onkin sitten luvassa pakkailua. Suuntaamme joulunviettoon. Ihan niin kuin joka joulu. Valtterikin odottaa kovasti kavereiden ja sukulaisten näkemistä.

Joulujuhla

...voi pojat, että oli jännää!

Vaikka Valtteria niin kovin jännitti, ettei sitten halunnutkaan mennä esitykseen mukaan, niin kyllä meitä vanhempiakin jännitti.

Pienen Valtterin (1v2kk) ensimmäinen joulujuhla päiväkodissa.


Oli tähtileikkiä, tonttuorkesteria ja tuttuja joululauluja. Joulupukkikin ehti paikalle.
Oli kuulemma tullut Somerolta linja-autolla :)
Joulupukki oli hyvin mielenkiintoinen tyyppi. Sitä piti ihan vierestä katella ja tutkailla suurilla silmillä. Uskalsi Valtteri kyllä ottaa joulupukilta joulupussin ihan itse.


Ilta taisi olla niin jännä uusine juttuineen,
että tänä aamuna poika heräsi jo ennen kuutta.
Ja niin heräsi sitten äitikin.

Ne ensimmäiset päiväkotikuvat

Muistan sen päivän varmasti ikuisesti. Odotettu maanantai, jota varten oli ostettu uudet vaatteetkin. Iltapäivällä hakiessa olikin sitten taas yksi kiertävä tauti tarttunut matkaan: silmätulehdus. Se tiesi päivystyksessä käyntiä ja silmätippoja. Tiesi myös muutamaa kotipäivää äidin kanssa.

Mutta ne valokuvat.

Ne oli kuitenkin onnistuneet..vai mitä?

Lauantaiaamu

Tällaisiä aamuja ei ole useita. Niitä, jolloin olen yksin hereillä ja saan olla omissa oloissani miesteni vielä jatkaessa uniaan. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin suunnittelen ja mietin asioita...
ja haaveilen.
Joulukuulle siirrytään jo ensi viikolla ja pyhänä ajatuksena olisi saada edes jotain pientä tehtyä itsekin joululahjoiksi. En ole mitään tietenkään vielä aloittanut, annan katsos kaiken kasaantua lyhyelle aikavälille ja tuskailen sitten ne muutamat päivät. Hyvä idea eikö totta!
Vaikka itse olen iän puolesta siirtynyt jo neljännelle vuosikymmenelle, mua on pyydetty kirjoittamaan joulupukille. Olenhan ikuinen lapsi :)
Viime aikoina olen kyllä useamman euron sijoittanut jo itseeni. Niin, sen voi huomata vaatekaapistani tai kenkähyllystä.

Mutta jos jotain olisi ihan pakko toivoa, niin
ehkä jotain täältä

tai
uusia paloja Nomination-koruuni...



tai olisihan se hienoa juoda aamukahvia näistä
jo kauan ihailemistani Pentikin Vanilja-sarjan kahvikupeista




(Ärrimurri! Olin tämän postauksen kirjoittanut jo kertaalleen ja se katosi :(
Voi miksi olenkaan näin tumpeloinen tämän tietokoneen kanssa...)

Siilejä siellä ja siilejä täällä

Ihana siilipipo saapui eilen.

Kiitos Hannalle!