Kohti talvea

Ankea harmaus vain jatkuu, mutta ajatukset on jo kovasti valkeassa ja varsinkin lumisessa talvessa. Syitähän on monia: ihanat paksut talvivaatteet pursuavat kaapeista tahtoen jo käyttöön, Valtterin talvipipot ja -hanskat on puhtaina korissa odottamassa ja onhan huomenna jo marraskuun ensimmäinen. Eikä pidä unohtaa kellojen siirtämistä tunnilla taaksepäin. Meidän perheen rytmiä tuo kellojen siirtäminen hiukan sotki, joten ensi viikko meneekin sitten totutellessa pimeyteen ja pimeyteen ja taas pimeyteen.
Sanoinko jo, että pimeyteen...?

Vielä tänään voitiin pukeutua näin



Talvi tuo toivottavasti tullessaan jotain mukavaa.
Siitä tai niistä jossain vaiheessa myöhemmin :)

Metsäretkellä

Viikonloppuna oltiin sukuloimassa ja tuli ulkoiltua normaalia enemmän. Valtteri pääsi iskän ja pikkuserkkujen kanssa metsäretkellekin.

(muutama kuva heidän retkeltään.)

Ja kun ei koko ajan jaksa niin...
välillä oli näköjään istahdettava polulle.

Se lemppareista lempparein

Synttärilahjoista taisi olla yksi ainoa paketti olla jotain muuta kuin autoihin liittyvää. Automies rakastaa autoja, mutta tämä lahja oli kyllä ylitse muiden.

Rummut!

Asu ei nyt oo rumpalille edukseen. Juuri herätty päikkäreiltä ja mummola oli täynnä ihmisiä ja lahjoja ja hetihän sitä oli päästävä niin kakun kuin lahjojenkin kimppuun...

OSALLISTU

Lastenvaateralli arpoo

Äänestys/arvonta

Juhlapäivä

Vuosi sitten sitä oli niin liikuttunut. Meidän pieni vauva täytti vuoden ja haikeudella muistelin silloin niitä hetkiä, kun saimme pienen ihmeemme.

Tänään liikutuin jälleen. Meidän vauhtipoika on jo 2 vuotta, se meidän pieni vauva.

Koko aamun touhusin miltei taukoamatta. Siivosin, leivoin vielä muffinsit ja koristelin kakun. Ensimmäiset vieraat saapuivat ennen kahta.

Lapsia oli kylässä useampi ja kyllä sitä vauhtia vaan riitti. Huh! Pojat antoi autoille ja mopoille kyytiä ja hiki tuli jo pelkästä katselemisestakin.

Valtteri sai paljon lahjoja. Autothan ne mieluisimmat tietenkin olivat. Niin ja piirustustaulu, johon iskä sai niitä autoja vieraiden lähdettyä piirrellä sitten miltei taukoamatta.

Päivänsankari ei nukkunut päiväunia, joten sammui yöunille hyvissä ajoin.

Mä en oo koskaan

No kyllähän minäkin, jos kerran muutkin...

Mä en oo koskaan

* ratsastanut hevosella
* omistanut vedenkeitintä
* tykännyt jazz-musiikista
* syönyt kiinalaista ruokaa puikoilla
* käynyt Rovaniemellä

Kotiinpäin

Kotiinpäin tallustellessa ei Valtteri halunnut edes hetkeksi pysähtyä paikalleen.

Edes kuvan ajaksi.
Hassu äiti.
Ei kai nyt kukaan sateeseen jää seisomaan, ellei ole ihan pakko. Ellei ole jotain mielenkiintoista, jota tutkiskella.
Nyt ei ollut.