Ihanat Meandit ♥

Meandin vaatteita meillä on ollut vuosia. Aluksi ostin niitä vain Valtterille, mutta viime mallistoista oon hankkinut vaatteita itsellenikin. Enkä oo katunut.

Uusimmat haettiin tämään postista

Kyllä, äidille iki-ihanat velouriset joogapantsit

ja aivan huippu, istuva favourite jacket; taas äidille

Ja ettei Valtteri tälläKÄÄN kertaa jäänyt ilman, 

otin sillekin mustat joogapantsit.

Treenien jälkeen oli ihana pukea nuo uudet housut jalkaan. 

Aivan ihanat yksilöt, ja niin pehmeät!

(kuvat Meandin omilta sivuilta)

Tunnelmaa

Nautin kesästä, mutta syksyn tullessa miltei hihkun riemusta. Illat pimenevät, sataa ja on synkkää. Joten meidän kodissa ei siinä vaiheessa kynttilöitä säästellä. Yleensä Ikean reissu tulee juuri syksyllä tehtyä ja siihen kuormaan tulee ladattua kynttiläpaketti jos toinenkin, niitä tuoksullisiakin. Vielä onneksi niitä viime vuotisia riittää ja Ikean reissu saa odottaa.

Eiliseltä

Juhlapäivä

"Pupu kurkisteli ikkunan alta miettien,
näytätkö vanhemmalta.
Orava hännällään ilmaan huiski,
hiljaa pupun korvaan kuiski:
Tietysti hän on isompi, hänhän on vuoden vanhempi."

 Huomenna Valtteri on jo 4-vuotias, 

onnea äidin kullannupulle ♥

Ennen vanha

..nyt kuin uusi. Tai ainakin lähellä sitä.

Tästä lähdettiin.

 Näitä on yhteensä kuusi, kolme punaista ja kolme sinistä. Minulle muistuttaa elämästä, ajasta, kun olin pieni tyttö ja näillä istuttiin paapan luona. Sain nämä vuoden -67 nappituolit "perintönä" kummisedältäni. Hyvässä tallessa ovat, en luovu. Ainoastaan vaan päivitän hieman.

Vuoden nämä ovat olleet meillä varastossa odottamassa sitä päivitystä. Nämä kaksi olin tuossa jokin aikaa sitten siirtänyt kodariin ko. hommaa odottamaan. Ja tässä päivänä eräänä tartuin toimeen. Ihme yhtäkkinen päähänpisto. Useampi tunti siihen sitten meni.

Hiomista.

Ja taas hiomista.

Välillä vähän huilattiin. 

Veljeni kävi antamassa neuvoja, irrotti jalat istuinosista 

ja taas jatkettiin. 

"Muutama tunti" myöhemmin jalat liimattiin tukevasti paikalleen; mieheni auttoi.

Tadaa!

 Siinä ne nyt on!  

Ihanat! 

 Omin pikkukätösin hiotut. Tai okei, lainassa olevalla hiomakoneella hiotut, jos nyt tarkkoja ollaan.

Enää puuttuu vain maali ja lakka.

 Pian saan tuolit suunnitelluille paikoille. Mutta se onkin sitten uuden postauksen juttu :)

Aarteeni

Meidän kodista ei paljon väriä löydy; mustaa, valkoista, harmaata pääasiassa. Tykätään enemmän yksinkertaisesta ja modernista. 

Tämä aarre ei ole ihan yksinkertainen eikä kyllä modernikaan, mutta väri on just eikä melkein ;) Ehkä viikon verran tehdin tästä haaveilemaan, kun se paikallisella fb-kirppiksellä tuli vastaan. Ja pakkohan se oli ostaa, varsinkin kun noutomatkakaan ei ollut muutamaa kilometriä enempää. 

 

♥ Singer-pöytä ♥ 

Mä niin tykkään! Ja valkoiseksi maalattu! Vielä en oo osannut päättää mitä siihen päälle laitan. Makustellaan nyt asiaa ihan ajan kanssa.  Polkimelle on ainakin toistaiseksi päässyt virkkaamani kori :)

Äitienpäivän kakkua ja muuta

Olen äiti ja ylpeä siitä. Kun minusta tuli äiti, koko maailmani muuttui. Meille äitinä ja isänä oleminen merkitsee paljon. Siksi meillä on tapana juhlia niin isän- kuin äitienpäivää lahjoin ja kakuin. Niin nytkin.

En halunnut leipoa kermakakkua, viime aikoina meidän suosikkia on yleensäkin ollut juustokakut. Valinta oli vaikea, mutta kun tähän ohjeeseen törmäsin, valinta selvä: Cheesecake Brownie Bars. Reseptin löysin Suhmuran blogista.

Lähdin itse juoksulenkille ja ihana aviomieheni suostui leipomishommiin, kunhan vain olen auttamassa suklaan sulatuksessa. Ehdin lenkiltä takaisin juuri siinä vaiheessa, kun oli päällisen vuoro.

Uunissaoloajat olivat meillä pidemmät kuin ohjeessa, mutta eikös se yleensäkin vähän niin mene, ettei niitä ihan orjallisesti voikaan noudattaa mitä ohjeessa sanotaan.

Kakku oli meidän mielestä aika makeaa, joten hyvin riitti kahvin kanssa pienikin pala. Tehdään tätä varmasti toistekin. Nam!

 Äitienpäivälahjaksi sain Valtterilta pinkin kirjanmerkin. Ihana! Toisella puolella oli runo:

Äiti lohduttaa sadesäällä, 

äiti lohduttaa, kun olen 

huonolla päällä.

Äiti tietää miten auttaa voi,

äiti tietää mikä turvan toi.

Äiti tahtoo parasta lapselleen, harvoin mitään itselleen.

Mukavia lukuhetkiä äidille 

13.5.2012!

-Valtteri-

Mieheltäni sain lahjaksi kellon. Oli ihan itse sen valinnut ja valinta osui kyllä oikeaan. 

Tykkään!

Meidän äitienpäivä sujui mun veljien ja äidin seurassa ruokaillen ja muutenkin aikaa vietellen. Valtteri oli illalla muutaman tunnin vielä mumman luona ja olivat jopa leiponeet.
Mukava päivä aurinkoineen kaikkineen ♥

Mummoilua

Tammikuussa virkkaaminen vei voiton eikä sille ole kyllä tullut loppua. Monta yövuoroa siihen meni, mutta sain tehtyä maton valmiiksi. Ohjeet olivat helppolukuiset ja tällainen aloitteleva virkkaajakin selvisi. 

Ja siitä tuli hieno! 

Ja kun minä kerran niistä väreistä niin tykkään, niin matosta tuli, yllätys yllätys, musta :D 

Useampi korikin on valmistunut. Yksi kori lähti jopa maailmalle. Helsinkiin erään ihanan ystävän uutta kotia koristamaan. Meillä näitä omia aikaansaannoksia löytyy vessasta ja yläkerrasta. Muutama työ on vielä keskeneräisenä odottelemassa. Tiedä mitä tässä vielä keksii.

Virkkauksen haittapuolia?

 Ensinnäkin se keriminen vyyhteeltä keräksi. Huh mitä hommaa! Jossain vaiheessa mietin tuohon työhön jo apupojan palkkaamista, koska vyyhde oli niin solmussa ja piti pujottaa kudetta ensin tuosta ja sitten tuosta ja ja ja... 

Eikä tullut mieleenkään katkaista kudetta, ehei, siitä olisi tullut vain ylimääräinen pääteltävä =lisähomma. Toinen haitta oli kuivat kädet. Niin, perin kummallista. Joka kerta kun virkkasin mattoa, oli kädet erittäin kuivat (?!) Meni monta päivää, että rasvaaminen auttoi. Ja rasvaa piti laittaa joka päivä ja mielellään monta kertaa päivässä.
Kolmantena ehkä ei-niin-odotettava: virkkuukoukku. Taitohan se tämäkin on; sain nimittäin virkkuukoukun poikki. Kyllä, virkatessa virkkuukoukku meni keskeltä poikki. Liian paksua kudetta vai liian tehokkaat virkkuuotteet? Hehe, mene ja tiedä sitten. 

Mutta uusi koukku hankittiin enkä näiden haittapuolien takia aio virkkaamista tähän jättää. Uusi mattokin nimittäin kummittelee jo mielessä.