Oman lapsen kasvaessa sitä miettii miltei päivittäin omaa äitiyttä; oonko mä nyt huono äiti, kun teen näin? onko tämä sitä hyvää äitiyttä, kun teen näin? Ja varsinkin, kun noilta netin palstoilta saa lukea miten jotain äitiä katsotaan kieroon, kun se toimii "väärin" ja näin lapsella on huonot lähtökohdat moneen juttuun ja niin edelleen.
Hyvä äitihän on jo lapsen synnyttyä aloittanut tämän hyvän äitiyden käyttämällä kertisvaippojen sijaan kestovaippoja ja näin pienentäen omalta osaa sitä jättijätevuorta, joka noista kertiksista vuosien aikana yhden lapsen kohdalla kertyy. Hyvän äidin imetys lähtee heti sairaalassa ollessa käyntiin ja sujuu leikiten. Ei rintatulehduksia eikä muutenkaan stressiä koko asiasta. Ja se kun vaan on niin ihanaa! Eikä korvike tule lainkaan kysymykseen; minähän en vauvalleni korviketta anna ja piste. Rintamaidolla kasvaneet lapset sairastavatkin vähemmän eikä niillä mitään allergioita ole.
Omaa aikaahan hyvä äiti ei tarvitse. Miksi tarvitsisi, kun se elämä tosiaan on nyt sitä lapsiperheen elämää. Ja lapsen siirtyessä kiinteään ruokaan kaikki ruuat tehdään itse. Kaupan purkkiruuathan ei tule kysymykseenkään. Ehei, ei niitä meidän lapselle, tiedä mitä lisäaineita niissäkin on. Joten kattila porisee usein ja kerralla saakin tehtyä useamman satsin soseita, joita pakastetaan jääpalamuoteissa ja sitten ruoka-ajan koittaessa otetaan yksi pala tuota ja toinen tätä, helppoa.
Hmm. Mites meillä: Imetystä kolmen kuukauden ikään saakka, jo sairaalassa poika sai lisämaitoa pullosta, kun itsellä ei maito heti noussut. Imetys ei ollutkaan aivan niin ihanaa kuin olin kuvitellut, välillä se oli ihanaa, toisinaan ei. Ehkä niillä rintatulehduksilla oli omat vaikutuksensa. Raskausaikana suunnittelin edes osakestoilevan, mutta Valtterin synnyttyä se ajatus rapisi samantien eli meillä on käytetty kertiksiä alusta asti ja käytetään edelleen. Totaalista omaa aikaa tarvitsen väliajoin, kun tuntuu, että ne seinät tosiaan kaatuu päälle. Yleensä meillä syödään 50-50 purkkiruokaa ja omatekemää, ihan ei aina ole aikaa/energiaa kokkailla pojalle, joten helpoimmalla on päässyt, kun on turvautunut valmiiseen.
Joo. Huono äitihän minä näin kärjistettynä olen. Niin laiskakin vielä :) Tuolla lattialla tuo meidän 9 kuukautta vanha poika ryömii eteenpäin, joka ei ole kertaakaan vielä ollut kipeänä, ruuista ei ole tullut mitään allergioita. Hyvin näyttää poika kasvaneenkin :)
En minä nyt niin kamalan huono äiti kuitenkaan ole:
Valtteri saa ruokaa, huolenpitoa, rakkautta. Sille luetaan kirjota, jutellaan, halaillaan, hymyillään ja silitellään. Silti sitä saa aina hieman huonon omantunnon, kun kuulee/lukee juttuja tyyliin 'Täysimetys kuuden kuukauden ikään saakka on parasta lapselle' .
Argh.
**Lisäys.
Täytyisi vaan muistaa, että meitä on niin moneen junaan ja samoin on monia tapoja tehdä ja toimia. Toisille sopii toinen ja toisille taas toinen. Kai sitä vaan toinen äiti on toiselle niin susi ja sitä sitten syyllistetään toisen valintoja, jotka omasta mielestä ovat niitä syitä esimerkiksi lapsen allergioihin.
Minä olen tällainen äiti ja hyvä äiti omalle lapselleni.
Hyvä äitihän on jo lapsen synnyttyä aloittanut tämän hyvän äitiyden käyttämällä kertisvaippojen sijaan kestovaippoja ja näin pienentäen omalta osaa sitä jättijätevuorta, joka noista kertiksista vuosien aikana yhden lapsen kohdalla kertyy. Hyvän äidin imetys lähtee heti sairaalassa ollessa käyntiin ja sujuu leikiten. Ei rintatulehduksia eikä muutenkaan stressiä koko asiasta. Ja se kun vaan on niin ihanaa! Eikä korvike tule lainkaan kysymykseen; minähän en vauvalleni korviketta anna ja piste. Rintamaidolla kasvaneet lapset sairastavatkin vähemmän eikä niillä mitään allergioita ole.
Omaa aikaahan hyvä äiti ei tarvitse. Miksi tarvitsisi, kun se elämä tosiaan on nyt sitä lapsiperheen elämää. Ja lapsen siirtyessä kiinteään ruokaan kaikki ruuat tehdään itse. Kaupan purkkiruuathan ei tule kysymykseenkään. Ehei, ei niitä meidän lapselle, tiedä mitä lisäaineita niissäkin on. Joten kattila porisee usein ja kerralla saakin tehtyä useamman satsin soseita, joita pakastetaan jääpalamuoteissa ja sitten ruoka-ajan koittaessa otetaan yksi pala tuota ja toinen tätä, helppoa.
Hmm. Mites meillä: Imetystä kolmen kuukauden ikään saakka, jo sairaalassa poika sai lisämaitoa pullosta, kun itsellä ei maito heti noussut. Imetys ei ollutkaan aivan niin ihanaa kuin olin kuvitellut, välillä se oli ihanaa, toisinaan ei. Ehkä niillä rintatulehduksilla oli omat vaikutuksensa. Raskausaikana suunnittelin edes osakestoilevan, mutta Valtterin synnyttyä se ajatus rapisi samantien eli meillä on käytetty kertiksiä alusta asti ja käytetään edelleen. Totaalista omaa aikaa tarvitsen väliajoin, kun tuntuu, että ne seinät tosiaan kaatuu päälle. Yleensä meillä syödään 50-50 purkkiruokaa ja omatekemää, ihan ei aina ole aikaa/energiaa kokkailla pojalle, joten helpoimmalla on päässyt, kun on turvautunut valmiiseen.
Joo. Huono äitihän minä näin kärjistettynä olen. Niin laiskakin vielä :) Tuolla lattialla tuo meidän 9 kuukautta vanha poika ryömii eteenpäin, joka ei ole kertaakaan vielä ollut kipeänä, ruuista ei ole tullut mitään allergioita. Hyvin näyttää poika kasvaneenkin :)
En minä nyt niin kamalan huono äiti kuitenkaan ole:
Valtteri saa ruokaa, huolenpitoa, rakkautta. Sille luetaan kirjota, jutellaan, halaillaan, hymyillään ja silitellään. Silti sitä saa aina hieman huonon omantunnon, kun kuulee/lukee juttuja tyyliin 'Täysimetys kuuden kuukauden ikään saakka on parasta lapselle' .
Argh.
**Lisäys.
Täytyisi vaan muistaa, että meitä on niin moneen junaan ja samoin on monia tapoja tehdä ja toimia. Toisille sopii toinen ja toisille taas toinen. Kai sitä vaan toinen äiti on toiselle niin susi ja sitä sitten syyllistetään toisen valintoja, jotka omasta mielestä ovat niitä syitä esimerkiksi lapsen allergioihin.
Minä olen tällainen äiti ja hyvä äiti omalle lapselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti